YLEn keskiviikkona 30.10.2024 julkaisemien uutisten yksi pääaiheista yllätti otsikollaan: useat museot olivat viime vuonna toimineet tappiollisesti. Otsikko ja uutinen viestivät, että museoiden toiminnan oletetaan tavoittelevan taloudellista voittoa ja että sen saavuttaminen on mahdollista.
Tämä on ristiriidassa kansainvälisen museoeettisen linjauksen kanssa. Siinä korostetaan, ettei museoita ylläpidetä taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.
Itse uutinen käsitteli Museovirastoon kohdistuneita valtion rahoituksen leikkauksia ja niiden vaikutuksia Kansallismuseon kohteiden aukioloon. YLEn juttu tuki otsikon asettamaa kehystä. Museoviraston ilmoittamien laskelmien mukaan suljettujen kohteiden yhteenlaskettu tappio oli vuonna 2023 hieman yli 800 000 euroa, ja sulkemisten arvioitiin tuottavan vuonna 2025 noin 300 000 euron säästöt.
Kansallismuseon kohteiden sulkemisesta käyty keskustelu on ollut vinksallaan moneen suuntaan. On ihmetelty muun muassa sitä, miten sellaisten kohteiden sulkemisesta, joiden kulut ovat 800 000 euroa, syntyy vain 300 000 euron säästöt, ja sitä, miksi Kansallismuseo ei kykene löytämään 23,5 miljoonan euron budjetistaan ratkaisua, jolla katettaisiin summa, joka vastaa vain noin yhtä prosenttia museon kokonaismenoista?
Lähtökohdan vinoutuma on, että keskustelu ohjaa ajattelemaan, että valtion rahoitusta tarvitaan museoiden aukipitämisestä aiheutuvien tappioiden kattamiseen.
Näin ei ole.
Museot tarvitsevat julkista rahoitusta ensisijaisesti kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyviin lukuisiin tehtäviin, joista kuluttajat eli museokävijät eivät ole valmiita maksamaan.
Jos valtion rahoituksen tehtävä olisi museoiden aukiolosta synnyttämän tappion kattaminen, dramaattisimmat otsikot saataisiin maailman suosituimmasta museosta Louvresta. Sen taloudellinen tappio olisi reilusti yli 100 miljoonan euroa vuodessa, vaikka museossa käy lähes kahdeksan miljoonaa museovierasta (luvut vuodelta 2022).
Kulttuuriperinnön säilyttäminen maksaa joka sekunti kävijöistä riippumatta
Kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyvät tehtävät määrittävät museoiden taloutta ja säästöjen suuntaamista silloin, kun rahaa on säästettävä. Museo ei voi pitää taukoa kulttuuriperinnön säilyttämisestä, mutta näyttelyiden rakentamisesta ja yleisölle avoinna olemisesta voi. Tämä selittää myös sen, miksi Kansallismuseon kohteiden sulkemisesta saatava säästösumma jää kuluihin nähden melko vaatimattomaksi. Museokohteisiin liittyvä kulttuuriperintö (muun muassa rakennukset, esineistö ja niihin liittyvä dokumentaatiotieto) tullaan edelleen säilyttämään. Niiden mukana jatkuvat muun muassa huomattavat kiinteistökulut.
Kiinteistömenojen osuus Kansallismuseon kokonaismenoista on 57 prosenttia. Kun näihin menoihin lisätään palkkamenot (30 prosenttia menoista), jää museotalouden joustovara olemattomaksi.
Kun Kansallismuseon uudisrakennus muutaman vuoden kuluttua valmistuu, kehitys on menossa heikompaan suuntaan, vaikka toisin on arveltu muun muassa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 4.11.2024. Uudisrakennuksen lisääntyvät neliöt tuovat mukanaan kasvavat käyttökustannukset, joita ei pääsylippu- ja museokaupan tuloilla kateta.
Nykyisen talousrakenteen vuoksi Kansallismuseon kohteiden sulkemisista saavutettua 300 000 euron säästöä ei voi arvioida Kansallismuseon 23,5 miljoonan euron kokonaisbudjetin näkökulmasta, vaan suhteessa siihen noin kolmen miljoonan euron osuuteen, joka jää, kun kiinteistö- ja henkilöstömenot on laskettu pois. Prosentin leikkaus kokonaisbudjetissa tarkoittaa 10 prosentin leikkausta toimintabudjetissa.
Museoviraston rahoitusleikkauksen herättämä keskustelu on osoittanut, että museoiden tehtävästä ja talouden rakenteista on pystyttävä kertomaan tähän mennessä toteutunutta paremmin. Talouskeskustelussa ja sen myötä myös talouden hoidossa menestymisessä auttaisi, jos museoidenkin käyttöön vakiintuu kohderyhmäajattelu, joka perustuu B2B (yritykseltä yritykselle) ja B2C (yritykseltä kuluttajalle) toimintamalleihin.
Museoiden B2B on kulttuuriperinnön säilyttämistä ja B2C kulttuuriperinnön hyödyntämistä museovieraiden iloksi. Tällä hetkellä näiden bisnesten taloudellinen yhteistulos on – toisin kuin YLE otsikoi – useimmiten 0 euroa tai hieman ylijäämäinen. Jos museobisneksen haluaa rakentaa täysin kuluttajien varaan, niin silloin on hyvä tiedostaa, että Louvren tuloksen perusteella kahdeksan miljoonaa kävijää ei kannattavaan toimintaan riitä.
