”Kun tästä teoksen ohi nopeasti kävelee, niin sehän näyttää päällisin puolin olevan aika hyväkuntoinen. Mutta kun tätä katsoo tarkemmin, niin tästähän on jo pudonnut maalia pois”, Kansallisgallerian johtava konservaattori Kirsi Hiltunen kertoo ja osoittaa teosta taskulampullaan.
Sen kirkkaassa valossa näkyy, että esimerkiksi yhden eukon harmaassa leningissä on eri värisiä pilkkuja. Ne pilkut ovat kangasta, jonka pinnalle Edelfelt on teoksensa luonnostellut ja maalannut, kerros kerrokselta.
Kun maalia on pudonnut pois taideteoksesta, se on lopullisesti menetettyä taidehistoriaa. Voimme sitä korjata jäljittelemällä, mutta alkuperäistä ei takaisin voi saada.
Konservoinnilla voidaan kuitenkin tehdä paljon, jotta se mitä näemme, kun katsomme teosta nyt – yli 130 vuotta teoksen valmistumisen jälkeen – olisi saman näköinen kuin mitä Edelfelt loi kankaalle.
”Edelfeltillä oli hyvin heleä paletti”, Hiltunen kertoo. ”Nythän teoksessa näyttää olevan paljon vaaleankeltaisen, kellanvihreän ja vaaleanruskean sävyjä.”
Se on kuitenkin ajan hampaan luomaa harhaa. Teosta suojaavat lakkakerrokset ovat ajan saatossa kellastuneet. Siksi teoksessa näyttää olevan seepian sävyjä sielläkin, jonne Edelfelt maalasi puhtaan valkoista sekä hennon vaaleansinistä ja punaista.
Konservointi ei kuitenkaan tarkoita pelkästään lakka- ja maalipintojen konservointia. Konservaattoreiden lisäksi mukana on kolme muuta ammattiryhmää.
Pelkästään teoksen liikutteluun tarvitaan osaavia ammattilaisia, näyttelymestareita. Teos on korkeudeltaan lähes 130 senttimetriä ja leveydeltään hieman vajaa 160 senttinen, kehyksineen vielä suuntaansa parikymmentä senttiä pidempi.
Konservointiprosessin keskeinen osa on materiaalitutkimus. Materiaalitutkija käyttää muun muassa ultravioletti- ja röntgenkuvausta selvittääkseen, mitä maalipinnasta ja sen alta löytyy. Näin saadaan selville muun muassa Edelfeltin käyttämät pigmentit ja niiden sekoitukset. Tätä tietoa tarvitaan esimerkiksi silloin, kun poliisilla herää epäilys jonkin Edelfeltin teoksen aitoudesta.
”Väärentäjillä ei ole useinkaan käytössään samoja pigmenttejä kuin Edelfeltillä ja hänen aikalaisillaan.”
Lisäksi tästäkin teoksesta toivotaan saatavan uutta tietoa kuvantamisen avulla.
”Edelfelt on raaputtanut eukkojen yläpuolella olevaa maalipintaa, ja siveltimen suuntakin antaa osviittaa, että nyt näkyvän maalipinnan alla saattaisi olla jotain piilossa. Emme tällä hetkellä tiedä mitä, mutta kuvantamisessa voimme saada sen näkyviin teosta vahingoittamatta.”
Teoksesta kokoelmassamme oleva luonnos antaa myös olettaa, ettei Edelfelt päätynyt ensimmäisellä siveltimenvedolla nykyään näkyvillä olevaan sommitelmaan.
Viimeinen ammattiryhmä, joka osallistuu konservointiin, työskentelee kehystämössä.
”Kun tätä kehystä katsoo lähempää, näkee, että se on täynnä halkeamia. Siitä puuttuu paloja, ja kultaus on paikoin pahasti kulunut.”
”Tässä alareunassakin on pala, joka on irronnut ja liimattu takaisin.”
Kehyksen konservointi on konservointiprosessissa keskeistä, sillä kehys suojaa teosta monin tavoin. Nykyään kaikkiin konservoitaviin teoksiin kiinnitetään lisäksi heijastamaton suojalasi.
”Tämä on niin iso teos, että pelkkä suojalasi maksaa kolmisen tuhatta euroa.”
Se on melkein kymmenesosa koko teokseen kerättävästä lahjoitussummasta, joka on 35 000 euroa. Lahjoittajiemme ansiosta tästä summasta on saatu kokoon jo 10 000 euroa syyskuuhun 2023 mennessä.
”On todella arvokasta, että kansalaiset haluavat osallistua kansallisaarteidemme konservointiin. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajillemme!”
Kansallisgallerialla on Poliisihallituksen 28.1.2021 myöntämä rahankeräyslupa RA/2021/97. Kerätyt varat käytetään Kansallisgalleriasta annetun lain (889/2013) 2 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä huolehtimiseen.
