Suomen valtion talous on heikossa hapessa. Bruttokansantuotteemme (BKT) ei ole kasvanut lähes kahteen vuosikymmeneen. Kääntääksemme Suomen jälleen menestysuralle on siis puhuttava, ajateltava ja tehtävä uudella tavalla.
Taloustieteen emeritusprofessori Matti Pohjola totesikin Sitran selvityksessä: ”Suomen elintason parempi kasvu syntyy jatkossa pikemminkin korkean tuottavuuden palveluista kuin teollisilta aloilta.” Sitran selvityksessä erityisiksi kasvualoiksi nostetaan informaatio- ja viestintäpalvelut (ICT) sekä vakuutus- ja rahoitusala.
Valtioneuvostokin on aiheeseen tarttunut. Kesäkuussa 2025 se julkaisi Luovien alojen kasvustrategian 2025—2030. Siinä tavoitteeksi asetetaan luovan talouden osuuden nostaminen Suomen bruttokansantuotteesta nykyisestä 3,2 prosentista 3,5 prosenttiin. Käytännössä tämä tarkoittaisi luovan talouden osuuden nousua 13,5 miljardista 17,6 miljardiin euroon.
Tavoitteiden valossa luovat alat näyttäytyvätkin merkittävänä kasvualana Suomen kansantalouden näkökulmasta. Toisaalta tavoitetta voidaan pitää realistisena, mutta myös kunnianhimottomana. Euroopan Unionin maissa luovan talouden osuus BKT:sta on nimittäin jo nyt keskimäärin 4,4 prosenttia.
Valtioneuvoston selonteossa luova talous jaetaan kolmeen sektoriin. Monistettavat eli skaalautuvat sisällöt voidaan jakaa verkossa, esimerkiksi elokuvat, musiikki, pelit. Luovat palvelut, esimerkiksi muotoilu, markkinointi ja viestintä, toimittavat luovaan talouteen liittyviä sisältöjä tai toimintoja muille toimialoille. Kolmannen sektorin muodostaa tapahtuma- ja taideala, esimerkiksi museot ja festivaalit.
Näistä suurin sektori on skaalautuvat sisällöt, jonka osuus luovan talouden bkt-vaikutuksista tällä hetkellä on 7,5 miljardia. Tähän sektoriin kohdistuvat myös suurimmat kasvuodotukset. Luovien palvelujen osuus BKT:sta on 3,4 miljardia ja tapahtuma- ja taidealan 2,6 miljardia euroa.
Sektorointi tuo kaivattua raamitusta siihen, mistä puhumme, kun puhumme luovasta taloudesta. Toisaalta esitetty sektorointi ei tunnista sitä, että käytännössä myös muut kuin skaalautuviin sisältöihin luetut toimialat pyrkivät hyödyntämään (tai ainakin niiden pitäisi pyrkiä hyödyntämään) digitalisaation mahdollistamaa palvelujen skaalaamista. Museoalalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että museoiden tuottamia fyysisiä sisältöjä voidaan laajentaa tai niiden elinkaarta jatkaa verkossa.
Strategian jalkauttaminen käytäntöön vaatii investointeja
Strategiasta tulee tragedia, jos se ei johda tunnistettujen tulevaisuuden uhkien välttämiseen ja mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Asian voi ilmaista myös toisin. Strategia hyytyy tragediaksi, jos sitä ei seuraa johdonmukainen toteuttaminen.
Luovan talouden kasvustrategian aikataulun osalta tämä tarkoittaa sitä, että toimeenpanoon on ryhdyttävä välittömästi. Jotta tavoitteeseen päästään, luovan talouden BKT-osuuden kasvattaminen tarkoittaa tasaisen vauhdin taulukolla kuuden prosentin eli reilun 800 miljoonan euron nousua vuosittain 2025—2030.
Miten tähän päästään?
Voimme ottaa oppia aiemmasta menestyksestämme edellisen rakennemuutoksen ajalta, jolloin siirryimme maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan. Tuolloin pääomaköyhässä maassamme valtio investoi mittavasti muun muassa Valmetiin, Outokumpuun ja Nesteeseen.
Suomea kuvataan edelleen pääomaköyhäksi maaksi ja varmaa on, ettei teollisesta Suomesta siirrytä luovan talouden Suomeen vain luovan talouden yrityksille ja niiden omistajille kertyneillä pääomilla. Valtion rahoitusta, miksei jopa valtion yrityksiä, tarvitaan. Lisäksi tarvitaan uskoa tehtyyn strategiaan ja päättäväisyyttä tehdä siihen sisältyvät valinnat.
Kasvu saadaan edelleen aikaan vain investointien avulla.
Taloudellisesti kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että panostusten ja tulosten suhde täytyy investointivaiheen jälkeen olla positiivinen: panostukset tuottavat enemmän taloudellista hyvää kuin ne vievät. On lupa olettaa, että valtioneuvosto on luovan talouden kasvustrategiassa määritellyt investointivaiheeksi strategiakauden. Sen jälkeen haluttu rakennemuutos on saatu aikaan, luovan talous osuus BKT:sta on 4,1 miljardia euroa suurempi kuin tällä hetkellä ja kasvu jatkuu.
Valtion budjetti 2026 on tällä hetkellä budjettiriihen jälkeisessä keskustelussa.
Tähän mennessä talouspoliittisessa keskustelussa ei ole noussut esiin mitään mikä viittaisi investointeihin, jotka edistävät rakennemuutosta teollisesta Suomesta luovaan Suomeen. Luovan talouden kasvustrategian aikataulu ei mahdollista investointien hidasta liikkeelle lähtöä tai välivuosia.
Selvää on, että strategia muuttuu tragediaksi, jos nykytilasta lähdetään taaksepäin, esimerkiksi toteuttamalla elokuvatuotannon yritystukiin kohdistetut rahoitusleikkaukset. Tämä valinta veisi meitä omalta osaltaan kohti tulevaisuutta, jossa voimme varautua juhlistamaan Suomen taantuvan talouden neljännesvuosisataista historiaa. Jos tartumme investoimalla luovan talouden strategiassa kuvattuihin mahdollisuuksiin, Suomen taloushistoriassa alkaa uusi luku.
