Menestyvien organisaatioiden yhteinen nimittäjä on onnistunut strategia. Strategian onnistuminen puolestaan edellyttää kykyä tehdä oikeita valintoja. Niiden tekeminen taas edellyttää, että ymmärrämme, mihin maailma on menossa.
Juuri nyt tämä tuntuu poikkeuksellisen vaikealta. Päivittäinen uutisvirta on täynnä kriisejä, poliittisia käänteitä ja teknologisia mullistuksia. Maailma näyttää poukkoilevan suunnasta toiseen, eikä selkeää kokonaiskuvaa ole helppo hahmottaa.
Ja kuitenkin etenkin museoala tähtää menneen säilyttämiseen ja tiedon tuottamiseen tulevaisuudessakin, ei vain kymmenen, vaan sadan vuoden ja pidemmälläkin tähtäimellä. Mitä siellä on odotettavissa? Sitran tuore megatrendikatsaus tiivistää toimintaympäristön muutoksen neljään teemaan: ihmiset, valta, teknologia ja luonto. Väestö ikääntyy ja monikulttuuristuu, demokratia on paineessa, tekoäly muuttaa työn rakenteita ja ilmastonmuutos määrittää yhä vahvemmin kaikkia toimialoja.
Ihmisiin liittyvistä muutoksista merkittävimmät yhteiskunnan elinvoiman kannalta ovat eliniän piteneminen, syntyvyyden lasku ja maahanmuuton kasvava merkitys. Sitran sanoin olemme siirtymässä pitkäikäisten yhteiskuntaan. Tämä luo painetta eläkejärjestelmälle, hoivapalvelujen riittävyydelle, ja ennen kaikkea sille, miten löydämme ikääntyville uusia tapoja osallistua yhteiskunnan toimintaan työuran jälkeen.
Yhteiskuntarauhan näkökulmasta keskeisin haaste liittyy demokratian kestävyyteen. Populistisen politiikan vahvistuminen on johtanut demokraattisesti hallinnoitujen maiden määrän vähenemiseen ja samalla sääntöpohjaisten kansainvälisten järjestelmien rapautumiseen.
Tätä kehitystä ruokkii algoritmien ohjaama tiedonvälitys ja tunteiden nousu tiedon tilalle päätöksenteon perustaksi. Kehityksen suunnan muuttaminen edellyttää luottamuksen vahvistamista luotettavan tiedonvälityksen ja kriittisen medialukutaidon kautta. Samalla myös demokraattisten rakenteiden on uudistuttava. Puoluejäsenyyden ja äänestämisen rinnalle on löydettävä uusia tapoja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttamiseen.
Epäilemättä vakavin megatrendinen muutos liittyy luontoon eli ekologiseen tulevaisuutemme. Olemme kiihtyvällä vauhdilla siirtymässä trendistä täydellisen ennustamattomuuden aikakaudelle. Parikymmentä vuotta sitten määritellyt kestävän kehityksen planetaariset rajat on jo suurelta osin ylitetty ja ensimmäinen niin kutsuttu keikahduspistekin saavutettu korallikenttien pysyvien muutosten mukana.
Museot mahdollisuuksien mahdollistajina
Sitran megatrendit kuvaavat tulevaisuutta synkin sävyin. Taloudellisesti, yhteiskunnallisesti, ekologisesti ja demografisesti kestävä toiminta edellyttää sekä uudenlaista ajattelua että tekemistä. Kirkas viesti on, että emme voi jatkaa entiseen malliin. Myöskään megatrendit eivät ole muuttamassa strategista totuutta siitä, että erilaiset tulokset edellyttävät erilaista tekemistä.
Planetaaristen rajojen ylittyminen on vakava varoitus ottaa luonnonsuojelu huomioon kaikissa päätöksissämme. Tämä tuo ainakin alkuvaiheissaan mukanaan lisää kuluja ja hidastuvia prosesseja, sekä huomattavan määrän poisvalintoja nykyisistä käytännöistämme. Museot ovat tässä tasavertaisia toimijoita muiden organisaatioiden kanssa. Erityinen tehtävä museoilla on vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, jotta tämä muutos olisi mahdollisimman nopea.
Merkittävimmin museot voivat vaikuttaa megatrendien sisältämien riskien pienentämiseen yhteiskunnallisissa muutoksissa ja yhteiskuntarauhan ja -luottamuksen ylläpitämisessä. Museot tunnistetaan luotettavan tiedon lähteinä. Tätä saavutettua asemaa on sekä käytettävä että puolustettava erityisesti demokratian vahvistamisessa, monikulttuurisuuden edistämisessä sekä tietoon perustuvan moniäänisen yhteiskunnallisen keskustelun lisäämisessä.
Museoiden sijoittuminen talouden rakenteissa nopeasti kasvavaan luovan talouden sektoriin tuo huomattavia mahdollisuuksia edistää talouden kestävyyttä meneillään olevassa teknologisessa muutoksessa, jota voidaan perustellusti myös uudeksi teolliseksi vallankumoukseksi kutsua. Sen tuloksena maailma on tekoälyineen entistä digitaalisempi. Kansantaloutta pyörittävässä kulutuksessa aineettomien hyödykkeiden merkitys vain kasvaa.
Museopalvelujen kasvavaa kysyntää luo myös ihmisten siirtyminen Sitran termistön mukaan pitkien elinkaarien aikaan. Ei ole näkyvissä mitään muutosta siihen, etteikö kiinnostus ja tarve historiaan ja kulttuuriin edelleen lisääntyisi trendimäisesti elinvuosien mukana.
Muutoksen turbulenssissa museoiden on tuotava keskusteluun myös ajallista perspektiiviä. Aikamme kuvaaminen tai oman merkityksemme korostaminen superlatiiveilla, kuten historian suurin, merkittävin, tärkein tai kultaisin ei ole totta, vaikka niin somesta lukisimme.
