Asioilla on välillä taipumus ketjuuntua. Siten on osin Albert Edelfeltin ansiota, että Pekka Halonenkin saa näyttelyn Pariisin Petit Palais’n 2025. Ja jotta Edelfeltin näyttely saatiin Pariisiin – siitä on kiittäminen ruotsalaistaiteilija Carl Larssonia.
”Aiempi johtajamme ideoi, että toisimme pohjoismaisia taiteilijoita Pariisiin. Carl Larssonin ja Anders Zornin sekä tanskalaisten taiteilijoiden näyttelyt olivat valtavan suosittuja. Niinpä hän tuli ajatelleeksi, että myös suomalaistaiteilija menestyisi Pariisissa,” projektipäällikkö Laura Farge Petit Palais’sta kertoo.
Edelfelt-näyttely menestyikin mainiosti, sillä yli 130 000 vierailijaa kävi katsomassa näyttelyä. Mikä heitä suomalaistaiteilijassa kiinnosti?
”Edelfelt on tietysti eksoottinen ranskalaisille. Tuo ihana pohjoinen valo herättää paljon tunteita. Mutta myös maailmanpoliittinen tilanne vaikutti. Suomi oli Venäjän imperiumin alla Edelfeltin aikaan, ja näyttelyn aikana Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.”
Kun sana näyttelyn kiinnostavuudesta lähti Pariisissa kiertämään, ihmiset innostuivat tulemaan katsomaan, mitä heidän tuttunsa oikein ihastelivat. Myös museon uusi johtaja Annick Lemoine vakuuttui Edelfeltin menestyksestä.
”Ja Pekka Halonen oli hänelle jo tuttu jostain aikoja sitten Pariisissa olleesta pohjoismaisia taiteilijoita esittelevästä näyttelystä. Niinpä seuraavaksi suomalaistaiteilijaksemme valikoitui Pekka,” kuraattori Anne-Charlotte Cathelineau pistää väliin.
Ranskalaiset näyttelyn järjestäjät puhuvat kotoisasti Pekasta, kun he puhuvat Halosesta. Kuitenkin hänen taideteostensa näyttäminen pariisilaissaleissa on ihan erilaista kuin ranskalaisten mestarien.
Ranskalaiset tietävät jo ”kaiken” niistä ranskalaisista taiteilijoista, joiden teoksia he laittavat esille. Silloin näyttelyiden tekeminen lähtee siitä, että yritetään löytää tutusta taiteilijasta jotain uutta.
”Mutta kun teemme näyttelyn suomalaisista taiteilijoista, kaikki on ihanan uutta, ennennäkemätöntä,” Farge ihastelee.
Vaikeus puolestaan tulee siitä, että tuntemattomien taiteilijoiden teokset on asetettava kontekstiin, ja heidän taustoistaan on kerrottava riittävästi. Tutkimuksen ja tiedonhankinnan kanssa heitä on auttanut erityisesti Ateneumin johtaja Anna-Maria von Bonsdorff.
Niin suosittu kuin Edelfelt-näyttely olikin, pelkät muistikuvat siitä eivät riitä vetämään yleisöä Halos-näyttelyyn. Kuraattorien pitää pystyä todistamaan kerta toisensa jälkeen, että suomalaisten taiteilijoiden työt ovat yhtä kiinnostavia ja laadukkaita kuin ranskalaisten taiteilijoiden. Siksi Cathelineau haluaisi näyttelyn julisteeseen teoksen Lumisia männyntaimia (1899).
Yleisön houkuttelua museoon helpottaa myös, että yleisö luottaa Petit Palais’hen.
”Yleisö tietää, että kun me näytämme heille jopa täysin tuntemattomien taiteilijoiden teoksia, ovat ne erittäin hyviä. He tietävät, etteivät tule pettymään,” Farge toteaa itsevarmasti.
”Ja Halonen, hänhän sai hyviä arvioita Pariisissa jo silloin kun hän oli itse täällä useaan otteeseen 1890-luvulla. Häntä kutsuttiin pariisilaiseksi taiteilijaksi”, lisää Cathelineau.
Halonen vietti kuitenkin Pariisissa vähemmän aikaa kuin Edelfelt. Siksi näyttelyssä kerrotaan enemmän Suomesta ja suomalaisesta elämänmenosta ja kulttuurista kuin aiemmassa Edelfelt-näyttelyssä, jossa pystyttiin esittelemään Edelfeltin elämää Pariisissa.
”Taiteilijan kautta suodatamme esiin tietyn näkökulman ja näkemyksen. Emme edes pyri esittelemään kaikkea Suomesta,” Farge toteaa.
Tämä on Petit Palais’n ja Ateneumin kolmas yhteistyö. Ensimmäinen oli taiteilija Ilja Repinin näyttely. Pakko kysyä, miten yhteistyö on sujunut.
”On ollut todella miellyttävää. Kun kerroin työkavereilleni, että teen taas töitä ateneumilaisten kanssa, he olivat kateellisia! Suomalaisten kanssa kaikki etenee niin sujuvasti. Luvatusta pidetään kiinni ja asiat laitetaan toimimaan aikataulussa, tehdään tehokkaasti hyvää jälkeä,” Laura Farge kiittelee.
”Ja ihmiset ovat niin lämpimiä, olemme ystävystyneet monien kanssa vuosien varrella”, Anne-Charlotte Cathelineau toteaa ja jatkaa:
”Edelfelt sai muuten näyttelytilat alakerrastamme, mutta Haloset me ripustamme yläkerran isoihin, valoisiin saleihin.”
Mitähän Halonen ja Edelfelt tästä itse miettisivät?
Näyttely on osa Ateneumin Klassikot maailmalle -hanketta, joka vie suomalaista taidetta ulkomaille Jane ja Aatos Erkon säätiön tuella.
Taidemaalari Pekka Halosen (1865–1933) retrospektiivinen näyttely Pekka Halonen – Un hymne á la Finlande nähdään Pariisin Petit Palais -museossa 4.11.2025–22.2.2026. Lue lisää näyttelystä Ateneumin uutisesta.
