”Kun museo avaa upean näyttelyn, siinä on se wau-efekti. Meidän toimintamme vähän vähemmän tuottaa niitä spontaanisti. Tämä työ ei välittömästi näyttäydy sellaisena, että ’wau, sä laitat asiasanoja sinne kokoelmatietokantaan, että onpa mieletöntä’”, sanoo Kansallisgallerian kokoelmahallintajohtaja Riitta Ojanperä ja nauraa.

Näyttelyiden ja kokoelmatyön suhdetta voisi verrata teatteriin. Yleisö näkee, mitä lavalla tapahtuu, mutta työ kulissien takana jää piiloon. Kansallisgalleriassa kulissien takana kokoelmahallintaosasto on kymmenessä vuodessa tehnyt esimerkiksi seuraavaa:

Konservoinut tuhansia teoksia. Käsitellyt noin 170 hyllymetriä arkistoaineistoa. Käynyt läpi useita satoja kehyksiä, konservoinut ja kullannut niitä ja tehnyt kokonaan uusia.

Tuottanut 18 000 kuvaa kokoelmateoksista sekä digitoinut tuhansia kappaleita kokoelmakuvia ja taidehistoriallista aineistoa.

Asiasanoittanut, pakannut, tarkistanut, valvonut ja kuljettanut teoksia. Kartuttanut teoksista tietoa, joka on siirtynyt järjestelmästä toiseen jo 1800-luvun puolelta niin, että uusi tieto on aina rakentunut vanhan päälle. Pysynyt kartalla siitä, missä mikäkin kymmenistä tuhansista kokoelman taideteoksista, arkistoaineistosta ja muista esineistä sijaitsee.

Siis huolehtinut yhteisestä kansallisomaisuudestamme, jolle kulttuurimme rakentuu.

Tällä hetkellä kokoelmahallintaosasto vastaa yli 43 000 taideteoksen ylläpidosta, hoitamisesta ja säilyttämisestä. Määrä kasvaa vuosittain: viime vuonna teoksia hankittiin 365. Kymmenessä vuodessa kokoelma on karttunut yli 4 200 teoksella. Ilman tätä työtä katoaisi iso osa kulttuuriperinnöstämme ja samalla historiastamme.

Kymmenessä vuodessa Ateneumissa, Kiasmassa ja Sinebrychoffin taidemuseossa on avautunut 138 uutta näyttelyä, joista useimmissa on ollut omien kokoelmiemme teoksia. Kokoelmahallintaosasto on myös vastuussa kaikesta kotimaan teosliikenteestä. Kun teoksia lainataan muista museoista näyttelyihimme tai meidän Schjerfbeckejämme lainataan maailmalle, kokoelmahallintaosasto järjestää.

Yhteiset tavoitteet johtavat museotoimintaa tulevaisuuteen

Kansallisgalleria perustettiin kymmenen vuotta sitten Valtion taidemuseon jatkajaksi. Tuolloin museokentälläkin alettiin puhua tulostavoitteista ja toiminnan tehostamisesta. Organisaatiokulttuuri nykyaikaistui. Perinteiselle humanistisellekin asiantuntijatyölle piti pystyä asettamaan julki lausuttuja tavoitteita, Ojanperä kertoo.

”Ei riitä, että olemme täällä toteuttamassa henkilökohtaista missiotamme toimia kulttuuriperinnön ja taiteen hyväksi”, hän sanoo. 

 Toiset muutokset ovat edenneet hitaammin, kuten muuallakin yhteiskunnassa.

Taideteosten olosuhdevaatimuksista käytävä kansainvälinen keskustelu on jatkunut alalla vuosikausia, Ojanperä toteaa. Keskustelu on Kansallisgallerialle tärkeä: kyse kun on paitsi taloudellisista kysymyksistä, myös ekologisesta vastuullisuudesta. Esimerkiksi lämpötilan ja ilmankosteuden säätely kuluttavat runsaasti energiaa. Samalla on päivänselvää, että taideteoksia tulee esittää ja säilyttää olosuhteissa, jotka takaavat teoksille mahdollisimman pitkän iän.

Mannerlaatat kuitenkin liikahtelevat. Tänä vuonna Kansallisgalleriassa selvitetään konkreettisesti kokoelmien säilytysolosuhteiden tarpeita.

Siihen ohjaa myös Kansallisgallerian strategiaan kirjattu Vihreä kädenjälki -ohjelma, joka käynnistyi vuonna 2019 muutaman kokoelmahallintaosaston työntekijän aloitteesta. Vihreä kädenjälki on ikään kuin myönteinen vastakohta ekologiselle jalanjäljelle, sillä ideana on mitata ekologista hyvää, jota ympäristössä saadaan aikaiseksi. Tavoitteena on, että lopulta kädenjälki on jalanjälkeä suurempi.

Paljon onkin saatu aikaan.

Vuosien 2014–2020 aikana Kansallisgallerian energiankulutusta vähennettiin 50 prosenttia ilmastointijärjestelmää säätämällä. Päästöt vähenivät vuodessa 70 prosenttia, kun vuonna 2021 siirryttiin käyttämään tuulivoimaa. Pakkausmateriaalien muovinkäyttöä on vähennetty ja taideteoskuljetusten tehostamista yhdessä muiden pääkaupunkiseudun museoiden kanssa lisätty. Yksittäisiin näyttelyihin on valittu tai tuotettu teoksia lähialueilta, jotta kuljetuksista aiheutuvat päästöt olisivat mahdollisimman vähäisiä. Museokauppojen valikoimassa on alettu painottaa lähialueilta tulevia tuotteita ja materiaalien ja tuotantomenetelmien mahdollisimman vähäisiä ympäristövaikutuksia.

Tänä vuonna tavoitteena on vähentää kuljetuksista ja matkustamisesta syntyviä päästöjä kymmenen prosenttia vuoteen 2019 verrattuna ja kehittää mittaristoa päästöjen laskemiseksi. Seuraavana vuonna tavoitellaan jälleen kymmenen prosentin päästövähennystä, ja sitä seuraavana.

”Jos ajattelen toimintaympäristöämme, kyllähän ympäristökysymykset ovat ytimessä niille yhteiskunnallisille muutoksille, joita koemme, ja joita on tulossa”, Ojanperä sanoo.