Kulttuuripoliittinen selonteko maalaa meille kuvaa siitä, millainen kulttuurialamme tilanne on 2040-luvulla. Tällöin selonteossa määritellyn vision mukaan taide ja kulttuuri ovat Suomea vahvistava ja yhdistävä voima, joka inspiroi rakentamaan kestävämpää, elinvoimaisempaa ja inhimillisempää tulevaisuutta. Vision tavoitteisiin pääseminen edellyttää poliitikoilta ja kulttuurialan toimijoilta muutoksia, joilla rakenteita ja rahoitusta uudistetaan.

Kulttuuripoliittisen selonteon laadintaprosessi ja sisältö ovat saaneet laajalti positiivisia arvioita. Tästä yhtenä esimerkkinä kirjailija Juha Itkosen kirjoitus Kirjailija-lehdessä. Onkin syytä onnitella ja kiittää selonteon valmistelusta vastanneita opetus- ja kulttuuriministeriön avainhenkilöitä eli työryhmän puheenjohtaja Elina Laavia, pääsihteeri Liisa Suvikumpua ja kulttuuriasianneuvos Johanna Vuolastoa.

Tulevaisuuskeskustelun aika on nyt

Eduskunta käy kulttuuripoliittisen keskustelun ajankohdassa, jossa kulttuuribudjettiin on tehty ennätykselliset leikkaukset. Hallituksen linjauksen toteutuessa ne jatkuvat myös tulevana vuonna.

Tulevan keskustelun suurin vaikeus tulee olemaan katseen kohdentamisessa kauas tulevaisuuteen, kun selkeää näkymää ei ole edes lähikuukausille. Tästä huolimatta nyt on paras hetki keskustella kulttuurialan tulevaisuudesta.

Toimintaympäristö on tällä hetkellä jopa historiallisen nopeassa ja rakenteita radikaalisti muokkaavassa muutoksessa lokaalisti ja ennen muuta globaalisti. Nämä muutokset eivät rajoitu hallituskausiin tai budjettien kehyksiin.

Kulttuuripolitiikan tekeminen on yhteistä

Tulevassa keskustelussa on huomioitava, että kulttuuripolitiikka ja kulttuuri tai kulttuurin tekeminen ovat eri asioita.

Määritelmällisesti politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Tämän määritelmän johdannainen on, että kulttuuripolitiikka ohjaa sitä, mitä yhteisiä tavoitteita asetamme kulttuuritoiminnalle ja miten tuemme niiden saavuttamista yhteisistä resursseista.

Näitä tavoitteita on kasvava määrä. Kulttuuripolitiikassa kulttuuritoiminnan itsearvoisuus on jo saanut antaa tilaa kulttuurin välinearvoisille tavoitteille sosiaali-, elinkeino-, koulutus- ja jopa puolustuspoliittisten tavoitteiden toteuttajana. Kulttuuripoliittisen selonteon perusteella tämä suuntaus ei suinkaan ole kääntymässä vaan kiihtymässä.

2040-luvulle kuljettaessa onkin vietävä rahoituskäytäntöön, että poliittiset sektorirajat ylittäneet tehtävät tuovat mukanaan myös poliittiset sektorirajat ylittävän kulttuuripalvelujen rahoituksen.

Selonteossa kulttuurin tekijöiden taloudellisen aseman parantamiseksi esitetään, että tulevina vuosikymmeninä kiinnitetään erityistä huomiota kulttuurin saavutettavuuden parantamiseen, tekijöiden taloudellisen ja oikeudellisen aseman vahvistamiseen, kansainvälistymiseen ja digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Lisäksi odotetaan, että aineettomille tuotteille (esimerkiksi digitaalisille palveluille) ja aineettomalle pääomalle (kuten immateriaalioikeuksille) annettaisiin taloudessa viimein sama arvo kuin fyysisille tuotteille ja pääomalle.

Kulttuurin tekeminen on yksityistä

Kulttuuri ja siihen sisältyvä tekeminen kuten esimerkiksi taide tai perinteen tallentaminen ei tarvitse kulttuuripoliittista ohjelmaa ja siihen liittyvää keskustelua. Niitä ohjaavat politiikan sijasta yksilöiden halut ja tarpeet.

Toivottavasti tulevassa eduskuntakeskustelussa kulttuuripoliittiset tavoitteet ja yksilölähtöinen kulttuuri pidetään erillään.

Yksilölähtöinen kulttuuri menestyy ja kukoistaa 2040-luvulla ilman kulttuuripoliittisessa selonteossa mainittujen tavoitteiden toteuttamista. Sen sijaa Suomi ei, jos emme kasvavassa määrin yhteiskuntana ota käyttöön niitä mahdollisuuksia, joita kulttuuri itseisarvoisesti sisältää osallisuuden ja sivistyksen vahvistamisessa sekä taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin kasvattamisessa.

Muutoksessa rakennetaan tulevaisuus

Kriisien keskellä tehdään suurimmat suunnanmuutokset. Taloudellinen epävarmuus, budjettileikkaukset ja yleinen resurssien niukkuus luovat painetta uudelleenajattelulle. Samalla vaikeat ajat pakottavat kulttuurikenttää ja poliitikkoja innovoimaan ja etsimään uusia toimintamalleja.

Vaikeat ajat synnyttävät pääsääntöisesti myös kulttuurista renessanssia. Historian saatossa kulttuurin kukoistuskaudet ovat usein seuranneet kriisejä. Tämä voi olla hetki, jolloin kylvetään seuraavan suuren kulttuurisen murroksen siemenet. Kun kehitystä tullaan 2040-luvulla katsomaan taaksepäin, toivottavasti osoittautuu, että jotkin näistä siemenistä saivat kasvupohjansa Kulttuuripoliittisen selonteon tavoitteiden toteuttamisesta.