Konservaattorien työ on siitä erikoista, että itse työn jälki – puhdistaminen, restaurointimaalaukset ja kaikki muu – voi jäädä usein huomaamattomaksi. Konservaattori Jenna Parkkila-Mäki ajattelee kuitenkin onnistuneensa kuukausien rupeamassaan, mikäli Ateneumin vieras huomaa Albert Edelfeltin Ruokolahden eukkoja Kirkonmäellä -teoksen (1887) värien heleytyneen aiemmasta.
Kun teoksen konservointia ryhdyttiin suunnittelemaan 2023, teoksessa jo aiemmin havaittuja huolenaiheita olivat kellastuneet värit ja pudonneet maalihituset. Kertaalleen menetetty maali on iäksi menetettyä taidehistoriaa, kertoi johtava konservaattori Kirsi Hiltunen artikkelissamme tuolloin.
Teoksen konservoinnin rahoittamiseksi pyysimme yleisöltä lahjoituksia. Tuolloin monet kauhistelivat konservoinnin hintalappua: 35 000 euroa. Mikä tässä voi maksaa niin paljon? Olisiko teos pitänyt konservoida aiemmin?
Parkkila-Mäki näkee Ruokolahden eukkojen konservointikertomuksesta, että teokselle on tehty ajan saatossa pieniä konservointeja. Tämä on tyypillistä kaikille Kansallisgallerian kokoelmaan kuuluville teoksille.
”Kokoelmaamme kuuluu yli 43 000 taideteosta. Teosten kuntoa seurataan muun muassa näyttelyiden ja lainojen yhteydessä tehtävillä kuntotarkastuksilla. Jokainen teos on yksilö, johon ajan hammas puree eri lailla käytettyjen materiaalien ja taiteilijan silloisen tekniikan tuloksena.”
Miksei teosta kunnosteta kerralla perinpohjaisesti?
”On tärkeää tehdä oikea-aikaisesti oikeat asiat kullekin teokselle, jotta jokainen teos voisi jatkaa elämäänsä mahdollisimman pitkälle tulevien sukupolvien ihasteltavaksi mahdollisimman vähillä toimenpiteillä. Nyt oli Ruokolahden eukkojen aika saada ensimmäinen tavanomaista ylläpitotyötä laajempi konservointi.”
Tätä kasvojenkohotusta varten teoksen parissa työskenteli useita asiantuntijoita ja ammattilaisia reilun vuoden aikana. Projektiin osallistui Parkkila-Mäen lisäksi materiaalitutkija, tutkimuskuvaukseen erikoistunut konservaattori ja kultaajamestari. Lisäksi taiteenkäsittelijät auttoivat suurikokoisen teoksen liikuttelussa.
”Aikataulujen yhteensovittaminen on aikamoinen palapeli, kun teoksen konservoinnissa on mukana useita ihmisiä. Lisäksi työvaiheet on suoritettava oikeassa järjestyksessä. Siksi konservoimme aina useaa teosta samanaikaisesti. Voin vaikka puhdistaa yhtä teosta silloin, kun toisen teoksen värinkiinnitykseen käytetty liima kuivuu, ja kolmannessa on menossa esimerkiksi materiaalitutkijan suorittama työvaihe.”
Edelfeltin maalaustekniikka ja materiaalit edesauttavat teoksen säilymistä
Ruokolahden eukkoja Kirkonmäellä -teoksen konservointi sujui hyvin pitkälle etukäteen tehtyjen suunnitelmien mukaan, Parkkila-Mäki kertoo. Suurelta osin siitä on kiittäminen taiteilijaa itseään.
”Edelfeltin maalaustekniikka ja materiaalitietous oli hyvin tasokasta. Niinpä teoksen maalipinta ei ole päässyt pahasti rapistumaan, vaikka teos on 139 vuoden ikäinen. Teoksessa oli kuitenkin koholle noussutta maalia, joka kiinnitettiin käyttäen kalaliimaa. Liimaa imeytettiin halkeamaan, ja aluetta käsiteltiin varoen lämpölusikan avulla.”
Maalipintaa suojaava lakkakerros oli kellastunut ja likaantunut ajan saatossa.
”Tein liukoisuus- ja puhdistustestejä pienillä alueilla selvittääkseni, mitä liuottimia voin turvallisesti käyttää pintalian ja lakan poistoon.”
Ensin teos puhdistettiin pintaliasta. Tämän jälkeen alkoi varsinainen lakanpoisto, joka kesti useita työpäiviä, sillä teos on yli kahden neliömetrin kokoinen, ja Parkkila-Mäki käsitteli sen muutaman neliösenttimetrin kokoinen alue kerrallaan.
Myös teoksen kiilakehyksen tukipuun liitos oli murtunut. Kultaajamestari Seppo Laakkonen otti tämän korjattavakseen, kun kangas oli irrotettu kiilakehyksestä. Myös maalauksen kankaan taustapuoli puhdistettiin.
”Siinä käytin savuvauriosieniä, joita käytetään teosten kuivapuhdistukseen.”
Maalaukselle Parkkila-Mäki teki vielä irtovuorauksen, joka on kiilakehykselle pingotettava kangas. Itse teoksen reunoihin hän liimasi kankaiset reunavahvikkeet, joiden avulla alkuperäinen maalauskangas pingotettiin irtovuorauksen päälle. Irtovuoraus tukee alkuperäistä maalauskangasta ja suojaa sitä tärinältä ja jonkin verran myös olosuhdevaihteluilta.
Ja tässä vaiheessa Parkkila-Mäki pääsi korjaamaan teoksen vaurioita. Hän kittasi kohdat, joista näkyi kangasta ja lakkasi koko teoksen värien kirkastamiseksi.
Tämän jälkeen oli restaurointimaalauksen vuoro. Tämä on Jenna Parkkila-Mäen lempivaihe koko konservointiprosessissa, sillä teoksen visuaalinen ilme eheytyy, ja maalauksen konservointi alkaa olla loppuvaiheessa. Lopuksi teos kiinnitettiin kehykseen, jonka kultaajamestari Seppo Laakkonen oli restauroinut. Kehykseen lisättiin samalla museotasoinen heijastamaton kuvasuoja.
Voit käydä itse Ateneumissa tarkastelemassa konservointiasiantuntijoidemme kädenjälkeä. Museomestarimme ovat ripustaneet teoksen Ajan kysymys -kokoelmanäyttelyyn paikalle, josta Ferdinand von Wrightin Taistelevat metsot (1886) on viety konservoitavaksi – jälleen kerran yleisölahjoitusten ansiosta.
Vielä kerran lämmin kiitos kaikille lahjoittajillemme, jotka mahdollistivat teoksen laajan tutkimuksen ja konservoinnin juuri oikeaan aikaan. Tutustu tämänhetkisiin lahjoituskohteisiimme lahjoitussivustollamme.
Kansallisgallerialla on Poliisihallituksen 28.1.2021 myöntämä rahankeräyslupa RA/2021/97. Kerätyt varat käytetään Kansallisgalleriasta annetun lain (889/2013) 2 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä huolehtimiseen.
