Miksi Kansallisgalleria lähtee mukaan kryptobisnekseen? Tietääkö Kansallisgalleria itsekään, mitä on tekemässä? Miksi Kansallisgallerian intressissä olisi siirtää taidekauppa kryptoihin – varsinkaan, kun taidekauppa ei yleensä ole museon tehtävä? Mihin Kansallisgalleria tarvitsee Alusta.art-palvelua?

Nämä hyvät kysymykset esitti kriitikko Carl Sebastian Lindberg Taide-lehden 5–6/2024 näyttelykritiikissään Kansallisgallerian äkkilähtö kryptomaailmaan.

Niitä olemme myös omassa organisaatiossamme pohtineet ennen taidekilpailun ja näyttelyn järjestämistä – ja sen jälkeenkin. Mutta aloitetaan alusta, Digitaalinen Kansallisgalleria -ohjelmastamme. Vuonna 2022 alkaneen ohjelman tavoitteena on ajan mittaan löytää parhaat ratkaisut ja konseptit, joilla museopalveluja voi käyttää myös verkkoympäristössä. Kehittämisohjelma perustuu kokeiluihin ja niiden perusteella tehtyihin päätöksiin kehittämisen suunnasta.

Web3 avaa uusia mahdollisuuksia

Digitaalinen Kansallisgalleria -ohjelman taustaoletus on, että tulevaisuuden toimintaympäristö myös museoalalla on entistä digitaalisempi. Eikä Kansallisgalleria ole olettamansa kanssa yksin.

Tällä hetkellä poliittisessa keskustelussa olevassa Kulttuuripoliittisessa selonteossa muutos on kuvattu hyvinkin radikaalisti. Sen olettama on, että digitalisaatio muuttaa melkein kaiken ja ”tavoilla, joita emme vielä tunnista”. Siinä tähdennetään, että digitalisaatio sekä siihen liittyvät teknologiat haastavat perinteisen käsityksen museoiden toiminnasta ja taiteellisen ilmaisun muodoista.

Digitaalinen Kansallisgalleria -ohjelma on etupainotteisesti etsimässä konkreettisia vastauksia siihen, millainen tämä digitaalisempi toimintaympäristö näkökulmastamme on, ja miten Kansallisgallerian ja muiden museoiden olisi siellä operoitava.

Olemme aloittaneet erilaisin kokeiluin, sillä tällä hetkellä kukaan Suomen tai maailmankaan museosektorilla ei tiedä, mitä museopalvelut verkkomaailmassa ovat ja mitkä palvelut toimivat parhaiten 2030-luvulla. Niinpä valmistaudumme vahvistamalla osaamistamme tutkimalla, mihin verkkomaailma on menossa, ja kokeilemalla, mitä mahdollisuuksia se uudenlaiselle menestymiselle tarjoaa.

Web3 -hankkeemme ja siihen liittyvien pilottien taustalla on kaksi tavoitetta. Ensimmäinen liittyy uuden teknologian mahdollisuuksiin museopalveluissa. Toinen Web3:n avaamaan mahdollisuuteen reilummasta datataloudesta, jossa avoimista alustoista (platform) vastaisivat DAO-yhteisöt.

DAO (Decentralized Autonomous Organization) eli hajautettu autonominen organisaatio -käsitteen taustalla on ajatus siitä, että tulevaisuudessa alustoja hallinnoisivat enenevässä määrin yhteisöt, jotka toimisivat ilman keskitettyä johtoa ja hyödyntäisivät lohkoketjuteknologiaa päätöksenteon ja hallinnon järjestämiseksi. Toistaiseksi lainsäädäntö ei tunnista DAO-yhteisöä juridisena toimijana ja siksi myös Digitaalinen Kansallisgalleria -ohjelmassa toteutetaan DAO-ajatusta perinteisenä verkostoitumisena.

DAO:n ja muun Web3 -tavoitteiden taustalla on tarve korjata nykyisen Web2-maailman ongelmia.

Etsimme uusia mahdollisuuksia ja ansaintamalleja kuvataiteilijoille

Kulttuurialan toimijoiden näkökulmasta yksi keskeisimmistä on saada alustojen omistajien, ja niillä luovia sisältöjään jakavien tekijöiden tulojako nykyistä reilummaksi. Nyt ongelmana on, että tulot kertyvät painotetusti alustoja omistaville, pääosin amerikkalaisomisteisille megayrityksille. Tämä oli keskeinen näkökohta Sitran toteuttamassa Reilu datatalous -ohjelmassa, jonka yhtenä kumppanina Kansallisgalleria oli.

Reilummalle taloudelle näyttäisi olevan tarve myös taiteilijoita edustavien etujärjestöjen kuten Suomen taiteilijaseuran, Kuvaston ja Framen ulostulojen perusteella. Niissä nostetaan perustellusti esiin kuvataiteilijoiden heikko taloudellinen asema ja kuvataiteilijoiden keskimääräisten ansioiden jääminen jopa matalapalkkaisella kulttuurialalla muista sektoritoimijoista jälkeen.

Suoraan museoille on kohdistettu esityksiä korkeammista tekijänoikeuskorvauksista ja taidenäyttelyihin tehdyn työn korvaamisesta. Lisäksi Suomen taiteilijaseuran puheenjohtaja Teemu Mäki on huomauttanut, ettei museoiden huomattava kävijämäärien kasvu ole vaurastuttanut taiteilijoita, vaikka näin on tavannut käydä muilla taiteen sektoreilla käyttö-/asiakasmäärän kasvaessa.

Digitaalinen Kansallisgalleria -ohjelman ensimmäinen jakso vuosina 2022–2024 tuotti Alusta- ja Combine24 -pilottiprojektit. Näissä yhtenä näkökulmana oli kuvataiteilijoiden ansaintamahdollisuuksien parantaminen uudenlaisen museotoiminnan rinnalla.

Loppuvuodesta 2023 julkaistu Alusta.art -verkkopalvelu on tarjonnut kuvataitelijoille mahdollisuuden testata uusia työkaluja ja ansaintamalleja matalalla kynnyksellä. Palvelua on testattu sekä kehitetty yhdessä taiteen, teknologian ja luovan alan toimijoista muodostuneen yhteisön kanssa. Rekisteröityneitä käyttäjiä palveluun on vuodessa kirjautunut noin 500 henkeä.

Käyttäjälle Alusta.art mahdollistaa digitaalisten teosten ja muiden sisältöjen esittämisen, julkaisun ja myynnin. Vaihtoehtoisesti näitä teoksia tai sisältöjä voi myös kerätä maksuttomasti tai maksullisesti. Maksuttomuuden tai maksujen kokoluokan päättää taiteellisen sisällön tuottaja itse. Maksusta taiteellisen sisällön tekijälle tilittyy 60–100 prosenttia. Teosten katselu ja kokeminen on aina maksutonta.

Selkeästi suosituin malli käyttäjien keskuudessa on ollut teosten julkaisu ilman hintaa, ainoastaan keräyspalkkioita hyödyntäen. Kerääminen tapahtuu toistaiseksi lohkoketjulompakon sekä virtuaalivaluutan avulla.

Vuoden aikana palvelun kautta on julkaistu ja kerätty muun muassa biotaidetta, tekoälytaidetta, 3D-objekteja sekä valokuvia. Useat näistä teoksista ovat levinneet myös muille lohkoketjuteknologiaa hyödyntäville alustoille, siis täysin uusille yleisöille. Palvelun myötä olemme Kansallisgalleriassa vahvistaneet ymmärrystämme uusista digitaalisista ilmiöistä ja taiteen muodoista, sekä taiteilijoista ja teoksista ympäri maailman.

Kansallisgallerian kokoelmat käyttöön

Combine24 -generatiivisen taiteen kilpailun taustalla oli tarve saada Kansallisgallerian huomattavat kokoelmateosvarannot käyttöön uudella tavalla. Samalla oli mahdollisuus tuoda kokoelmaa globaalisti tunnetummaksi sekä nostaa esiin innovatiivisia digitaalisen taiteen muotoja.

Kilpailutehtävänä oli hyödyntää Kansallisgallerian kokoelman 27 000 tekijänoikeusvapaata teoskuvaa. Näiden pohjalta taiteilijoiden tuli luoda uusia generatiivisia taideteoksia. Kilpailuun valmisteltu datapaketti ladattiin kolmen kuukauden kilpailuaikana yli 3 000 kertaa.

Combine24 -kilpailuun palautettiin lähes 200 teosta ympäri maailman. Näistä vajaat sata teosta täyttivät kilpailun tekniset ja konseptuaaliset vaatimukset. Loppukilpailuun kansainvälinen raati valitsi kymmenen teosta, jotka julkaistiin kilpailusivustolla sekä generatiivisten taideteosten julkaisun, myynnin ja keräilyn mahdollistaneessa Highlight –verkkopalvelussa. Taitelijat saivat itse asettaa generatiiviset sarjansa myyntiin valitsemalla hinnallaan.

Kilpailu huipentui fyysiseen näyttelyyn Kansallisgallerian käyttöön saadussa pop-up -tilassa Helsingin Vallilassa. Palaute näyttelystä oli erityisesti nuoren kävijäkunnan osalta erittäin myönteistä. Teosten interaktiivisuus, yhteys kokoelmaan sekä näyttelyn kokonaisvaltaisuus nousi esiin palautteista. Samankaltaisia kokemuksia toivottiin lisää.

Huomionarvoista oli, että fyysisessä näyttelyssä tai kilpailusivustolla vierailleista osa halusi ostaa teossarjoista muiston itselleen. Kokonaismyyntitulo näyttelyn aikana oli lopulta noin 30 000 euroa. Summa meni lyhentämättömänä teosten tekijänoikeuden haltijoille.

Olisiko tämä yksi mahdollinen tulevaisuuden ratkaisu puheenjohtaja Mäen kysymykseen, miten taiteilijat voisivat hyötyä museoiden näyttelyistä suoraan myös taloudellisesti?

Kansallisgalleria on edelläkävijöiden joukossa

Mitä olemme oppineet? Kansallisgalleria on Web3-toimintaympäristössä edelläkävijöiden joukossa. Tähän luonnollisesti liittyy se, että kysymme jatkuvasti itseltämme, teemmekö oikeita asioita – ja pidämme hyvänä, että muutkin tätä kysymystä pohtivat. Tällä hetkellä yksi keskeisimmistä kysymyksistä on, ovatko Web3, siihen liittyvät virtuaalimaailmat, sekä siellä taloudellisen toiminnan mahdollistama lohkoketjuteknologia nousemassa merkittäväksi toimintaympäristöksi fyysisen maailman rinnalle?

Keskeisten kysymysten joukossa on myös, teemmekö asioita oikein? Olemmeko lähteneet pilotoimaan palveluja ja ratkaisuja, jotka ovat tulevaisuudessa relevantteja taidemuseoille ja taiteilijoille?

Kolmas tärkeä kysymys myös on se, että olemmeko liikkeellä oikeaan aikaan. Olisiko parempi odottaa, että edellä esitettyihin kysymyksiin saataisiin muiden tekemien kokeilujen kautta vastaukset – me lähtisimme edelläkävijyyden sijasta seuraajina kohti uutta?

Kansallisgalleria tahtoo olla museotoiminnan edelläkävijä, joten ainakaan kovin myöhään emme voi uutta kohti lähteä, jos haluamme pitää missiostamme kiinni. Tietoa tai tunnetta oikea-aikaisesta toiminnasta vahvistaa tällä hetkellä se, ettei Kansallisgalleria ole yksin miettimässä, millaisia taidemuseoiden palveluiden verkkoympäristössä pitäisi olla. Samaa mietitään Euroopassa tällä hetkellä useissa johtavissa museoissa mukaan lukien Louisiana Tanskassa, Tate Englannissa ja Belvedere Itävallassa. Lisäksi arvostettu taidealan lehti The Art News Paper uutisoi juuri, että Saudi-Arabia on investoimassa miljoonia dollareita digitaalisen taiteen instituuttiin.

Kaiken epävarmuuden keskellä varmaa on se, että teemmekö oikeita asioita ja teemmekö asioita oikein -kysymyksiin liittyvän keskustelun aika on nyt. Tämän keskustelun aloittamiseen Carl Sebastian Lindbergin Combine24 -näyttelyn arviossaan nostamat kysymykset antavat hyvän lähtökohdan.