Vuonna 2019 kansainvälinen museoliitto ICOM ajautui kriisiin Kioton maailmankonferenssissa. Kriisin syynä oli esitys uudesta museomääritelmästä, joka yleiskokouksen oli määrä hyväksyä.

Ehdolle asetettu museomääritelmä kuuluu suomeksi jotakuinkin näin (englanninkielinen alkuperäisteksti löytyy blogin lopusta):

”Museot ovat demokratisoivia, inklusiivisia ja moniäänisiä tiloja kriittiselle keskustelulle menneisyyksistä ja tulevaisuuksista. Yhteiskunnan luottamuksen ansainneina toimijoina museot säilyttävät esineitä ja näytteitä, tallentavat monipuolisesti muistoja tuleville sukupolville ja takaavat yhtenäiset oikeudet ja tasa-arvoisen pääsyn kulttuuriperintöön kaikille ihmisille huomioiden nykypäivän konfliktit ja haasteet.

Museot ovat voittoa tavoittelemattomia. Ne ovat osallistavia ja läpinäkyviä, sekä työskentelevät aktiivisessa yhteistyössä monien yhteisöjen kanssa ja niiden hyväksi kerätessään, säilyttäessään, tutkiessaan, tulkitessaan, esittäessään ja lisätessään ymmärrystä maailmasta, päämääränään edistää ihmisarvoa ja sosiaalista oikeutta, maailmanlaajuista tasa-arvoa ja planetaarista hyvinvointia.”

Ehdotus tyrmättiin. Yksi syy tähän oli, että määritelmä painotti liikaa museoiden merkitystä sosiaalisen tasa-arvoisuuden, inklusiivisuuden ja demokratian edistämisessä. Määritelmällisesti museoiden haluttiin keskittyvän perinteiseen tehtäväänsä kulttuuriperinnön tallentajana, tutkijana ja esittäjänä.

Elokuussa 2022 ICOM hyväksyi uuden valmistelun jälkeen nykyisen museomääritelmän, joka ei merkittävästi eronnut aikaisemmasta, vuonna 2007 hyväksytystä määritelmästä. Moniäänisyys, kriittinen keskustelu ja demokratian edistäminen eivät museomääritelmään tulleet. Tämä siitä huolimatta, että niiden tarve oli vuonna 2022 ilmeisempi kuin vuonna 2019: Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan, ja demokratian kyseenalaistavasta toiminnasta oli tullut osa arkea kaikkialla Euroopassa.

Monta muuttujaa demokratian luisun takana

Vuonna 2019 ICOMin museomaailma törmäsi poliittiseen todellisuuteen, jossa demokratioiden osuus maailman maista oli alle puolet. Sittemmin aitojen demokratioiden määrä on entisestään vähentynyt – ja vauhti on kiihtymään päin.

Populistiset ja autoritaariset johtajat kyseenalaistavat demokraattisia instituutioita ja vaalien luotettavuutta, rajoittavat median vapautta ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta. Demokratian perustana olevien poliittisten puolueiden jäsenmäärä on vähentynyt samalla kun äärioikeistolaisten ryhmien suosio on vahvistunut. Äänestysaktiivisuus on laskussa, ja suoran vaikuttamisen liikehdintä on kasvussa.

Demokratian vahvistajana vielä 2010-luvulla näyttäytynyt sosiaalinen media on algoritmeineen muuttunut yhdeksi suurimmista demokratian uhista. Kaiken tämän tuloksena ihmisten luottamus instituutioihin laskee, ja on kasvava joukko ihmisiä, joiden ajattelu ja toiminta perustuu disinformaatioon.

Museoilla on nyt suoran toiminnan aika

En kuitenkaan toivo museon määritelmään liittyvän keskustelun uudelleen avaamista. Tällä hetkellä energia on suunnattava käytännön toimintaan demokratian vahvistamiseksi.

Suomalaisilla museoilla on tähän myös määritelmällinen kehys eli 2020 voimaan tullut museolaki. Sen sisältöön ICOMin 2019 museomääritelmäluonnos vaikutti vahvasti asettaessaan lain tavoitteeksi muun muassa yhteisöllisyyden, monikulttuurisuuden ja demokratian edistämisen.

Mitä museot sitten voisivat tehdä demokratian edistämiseksi?

Epäilemättä ajan ilmapiiri kannustaa enemmän suoraviivaiseen kuin viitteelliseen toimintaan. Museoiden on tiedon välittäjinä otettava huomattava luottamuspääomansa käyttöön sekä pidettävä ansaitsemastaan luottamuksesta huolta perustamalla toimintansa edelleen tieteeseen ja humanismista kumpuavaan arvopohjaan. Tämä vaatii rohkeutta osallistua julkiseen keskusteluun sekä välitöntä reagointia, jos esimerkiksi näyttelyjen sisältöihin tai kokoelmavalintoihin halutaan puuttua museoiden ulkopuolelta.

Demokratian ydin sekä huipentuma on vaalit, joissa äänestetään pääosin poliittisten puolueiden asettamista ehdokkaista yhteisiä asioitamme hoitavat päättäjät seuraavalle vaalikaudelle. Useimmat suomalaisten museot ovat linjanneet, että niiden tiloja ei käytetä poliittisten tilaisuuksien järjestämiseen. Äänestysaktiivisuuden vähentyminen ja vaalijärjestelmän vaikeudet kuitenkin nostavat esiin tarpeen tämän linjauksen uudelleenarvioinnille.

Museolain määrittämä demokratian edistäminen oikeuttaisi, ja käsillä oleva demokratian kriisi edellyttäisi poliittisten tilaisuuksien kieltämisen sijasta aktiivisuutta niiden järjestämisessä.

Onkin syytä kysyä, miksi vaalivuodet ja vaalit eivät näkyisi erityisinä tapahtumina museoiden toimintasuunnitelmissa ja tapahtumakalentereissa? Hyvän lähtökohdan tähän pohdintaan antavat tämän vuoden kunta- ja aluevaalit.

Virallinen englanninkielinen ehdotus museomääritelmäksi Kiotossa 2019:

”Museums are democratizing, inclusive and polyphonic spaces for critical dialogue about the pasts and the futures. Acknowledging and addressing the conflicts and challenges of the present, they hold artifacts and specimens in trust for society, safeguard diverse memories for future generations, and guarantee equal rights and equal access to heritage for all people.

Museums are not for profit. They are participatory and transparent, and work in active partnership with and for diverse communities to collect, preserve, research, interpret, exhibit, and enhance understandings of the world, aiming to contribute to human dignity and social justice, global equality, and planetary well-being.”